Mikäli blackjackia pelaa vain silloin tällöin ajanvietteenä, ei ajatustyötä tarvitse juurikaan tehdä – sen kuin heittää panoksen kehiin, ja toivoo voittoa kohdalleen. Jos tavoitteena ovat kuitenkin tehokas pelaaminen ja hyvät voittomahdollisuudet, on ajateltavaa hyvinkin paljon. Tällöin tarvitaan pelin opiskelua, jonka perusteella omaa pelaamistaan voi säädellä strategioilla.
Jos blackjackia pelaa ilman minkäänlaista strategiaa, pääsee rahoistaan melko nopeasti eroon. Perusstrategiaa käyttämällä voi talon etua puolestaan pienentää kohti 0,5 prosenttia. Tätä strategiaa käyttämälläkin tosin häviää pitkällä aikavälillä ja voitonmahdollisuuksien kasvattamiseen tarvitaankin vielä jotakin ylimääräistä.
Korttien laskemisen blackjackissa ajatellaan usein olevan todella monimutkaista: jotakin, mistä vain todellinen matikkanero voi selviytyä. Tämä on osittain totta, sillä edistyneet kortinlaskustrategiat vaativat pelaajalta paljon. On kuitenkin olemassa myös yksinkertaisempia kortinlaskustrategioita, jotka kuka tahansa voi oppia. Niitä käyttääkseen on hallittava vain yhteen- ja vähennyslaskut helpoimmasta päästä sekä kyettävä muistamaan lukuja. Myös kyky usean asian tekemiseen samanaikaisesti on tarpeen. Yksi tällaisista helpoista kortinlaskujärjestelmistä on Hi-Lo, jossa pelaaja laskee pelatut kortit lisäämällä 1 kaikkiin kortteihin kakkosen ja kuutosen väliltä ja vähentämällä 1 kaikista 10 ja 11 arvoisista korteista. Tämän haasteellisemmasta toiminnasta ei ole kysymys ja näinkin yksinkertainen järjestelmä voi kasvattaa voittomahdollisuuksia huomattavasti.
Vaikka pelaaja tuntisikin perusstrategian ja osaisi laskea kortteja, häviää hän kuitenkin usein. Huolimatta siitä, kuinka hyvin pelaa, on yli puolet pelikierroksista vaikea voittaa. Pelistrategia ja korttien laskeminen on yhdistettävä panostusstrategiaan, jotta ne toimisivat optimaalisesti ja antaisivat pelaajalle edun pankkiin nähden.
Blackjackissa erotellaan kaksi eri panostustyyppiä: ‘flat bet’ ja ‘progressive betting’. Flat bet – Flat bet tarkoittaa, että pelaajan panos pysyy koko ajan samana. Pelaajalle, joka noudattaa perusstrategiaa, muttei laske kortteja, on tämä ajan kanssa yhtä tehokas strategia kuin progressiivinen panostus. Taitava pelaaja, joka noudattaa perusstrategiaa orjallisesti, häviää tilastollisesti katsottuna saman panoksen pitäessään, sillä talolla on 0,5 prosentin etu pelaajaa vastaan. Tämä ei toki tarkoita, että pelaaja häviäisi aina. Toisinaan pelaaja poistuu pelipöydästä voittojen kanssa ja toisinaan taas häviää, mutta ajan kanssa pelaaja kuitenkin häviää varmasti. Progressive betting eli progressiivinen panostus – Progressiivinen panostus tarkoittaa, että pelaaja vaihtelee panoksensa suuruutta kerta kerralta. Progressiivisia panostusjärjestelmiä on erilaisia. Ne perustuvat joko voittojen maksimoinnille tai aika-aspektin eliminoimiselle: pelaaja, joka ei laske kortteja, ei koskaan voita yli 50 % pelikierroksista, joten pelaajan on joko voitettava mahdollisimman paljon silloin, kun hän voittaa tai minimoitava häviöt niillä kierroksilla, joilla hän häviää.
Tämä perustuu ajatukseen siitä, että blackjackin voitot tulevat usein “parvissa”: panoksen korottaminen tällaiseen parveen osuessa parantaa pelaajan voittomahdollisuuksia. Hyviin progressiivisiin panostusstrategioihin kuuluu usein kaava, jonka mukaan osa voitoista otetaan talteen. Jos pelaaja esimerkiksi pelaa pöydässä, jonka pienin mahdollinen panos on 1 euro ja panostaa 2 euroa, voittaa ja panostaa seuraavalla kierroksella 3 euroa, ottaa hän talteen euron. Jos pelaaja voittaa vielä tämänkin kierroksen, panostaa hän 4 euroa. Panoksen korotusta jatketaan, kunnes parvi on ohi. Tämän jälkeen pelaaja palaa takaisin 2 euron panokseensa, kunnes seuraava parvi ilmaantuu. Tällä panostusjärjestelmällä pelaaja pääsee hyötymään parvista voittojen maksimoimiseksi ja kasaa samalla rahaa omaan pankkiinsa osan voitoista säästämällä. Jotkin progressiiviset panostusjärjestelmät perustuvat siihen, että voittaessa pöytään jätetään koko voitto, eli siis tuplataan panos, esimerkiksi viiden pelikierroksen ajan. Tämä ei kuitenkaan ole yhtä järkevää, sillä parvet koostuvat hyvin harvoin viidestä peräkkäisestä voitosta. Mikäli osaa voitosta ei laita säästöön, vaan jättää kaiken pelin seuraavaa kierrosta varten, häviää parven ollessa ohi koko roskan ja parvien pointti menee hukkaan. Panoksen korottaminen voiton yhteydessä antaa pelaajalle vipuvoimaa, joka kasvattaa voittoja.
Jotkin järjestelmät perustuvat päinvastaiselle ajatukselle; sen sijaan, että panosta korotettaisiin voiton jälkeen, korotetaan sitä häviön jälkeen jatkaen, kunnes voiton jälkeen palataan alhaisiin panoksiin. Tarkoituksena on voittaa takaisin hävityt rahat, kunnes peli kääntyy taas voitokkaaksi. Tämä strategia on lähinnä hölmö ja sen sijaan, että se antaisi vipuvoimaa hävitessä, antaa se melkeinpä taatusti vain suurempia häviöitä.
Kaikkein paras panostusjärjestelmä on sellainen, jossa korttien laskeminen mahdollistaa pelaajalle panoksen korotuksen silloin, kun hän tietää kengässä olevan jäljellä paljon korkeita kortteja. Tähän yhdistetään osan voitoista ottaminen talteen, jotta pelaajan pelikassaa saadaan kerrytettyä.
